Sekunnin päästä huokaus - niin se on aina ollut
Juopuneen päivän alku leijailee sinitiaisen siivissä
eilen mailleen laskeneen päivän reunoilta
maistan kauniin - palaneen tulen kielen joka puhui vain yöstä
ja avaruuden rei'istä joista turvalliset unet karkaavat
Minuutin päästä karren päälle unohtunut sydän jatkaa tanssia
ja toinen sellainen joista taotaan korppien nokat
ja naakkojen niskasulat heittäytyy kohtalon pajavasaran alle
Seuraava minuutti nokista hiljaisuutta - sitä tomua, joka saadaan
keijujen siivistä, ennen kuin ne muuttuvat kohtalon tarinoiksi
saduiksi ihmisille jotka välittävät vielä valosta
Aika jaksottuu sielun kerroksiiin ja päivät palavat yksi kerrallaan -
joku sammuu väreihinsä, joku muistaa kuolla meren taakse -
ajatukseen jota kukaan ei ole uskaltanut suudella
Minun pieni minuuttini odottaa vuoroaan, pääsyä kyynelten polulle
koska on aika milloin ilon, milloin surun, milloin haikeuden
ja milloin tiedon että sinä olet etkä pala karrelle viimeisen tunnin helmoissa,
muistoni häivässä
Sekunnin päästä huokaus - niin se on aina ollut -
ajan häntä ja hetken suu
Kuulen kuinka ikuisuuden iskut liukenevat ja muodostavat
valtaisan kudoksen jossa kiepumme ja katsomme toisiamme
Vatsamme kasvavat, päämme suurenevat, silmämme kirkastuvat, kätemme pitävät kiinni hetkien vimmaa niin että elämän himo välähtää hampaissamme ja vaatii huulilta vain yhtä - että ne olisivat pehmeät sanoissaan ja rakkauksien antajina
Minuutin päässä ensin punainen ja ja sitten musta - elämän vuoksi ja tuleva muinaisuus - viitat joita seuraamme jos sydän uskaltaa seuraavaan tuntiin
Ja seuraava tunti - silloin lyödään kelloja ja huokausten kumua
niin kuin ei ikinä ole lyöty - sen hetken kunniaksi kun olemme taas maata
ja pyörimme sen mukana uudestaan syntyvään sekuntiin
Luen tyynyltäni ennustuksen -
En päästä ajastani - aika päästää minut
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut