Minä en näe sinne
minne sinun siipesi yltävät.
Ikävä piirtää sumuista
kuvaansa horisonttiin
ja kyyneleet värjäävät
tyynyn kantta
kun minä makaan hiljaa
niin hiljaa
kuin kivenä
minä makaan.
Tuoksusi viimeinen
häivähdys on juuri
hävinnyt lakanoista
ja minä en edes tiedä
mikä päivä oli eilen
tai tuleeko huomista.
Minä makaan hiljaa
kuin kivenä
ja kuuntelen kuinka
siipesi havisevat
siellä
minne minä en yllä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistava runo. Tapahtumat jäävät mukavasti lukijan tulkittaviksi ja sen myötä saa sitten vähän erilaisia sävyjä.
Herätessämme olemme herkimmillään ja kaikki tunteet lyö silloin täysillä, eikä vielä nukkuva kroppa osaa muuta kuin vikistä. Otsikko vie minut herkän uniseen tunnelmaan joka ikävän kuvan maalaa.
Koskettava, tunteellinen.
Olet saanut ladattua tähän runoon syvällisiä tunteita tavallisilla, arkisilla sanoilla ja tapahtumilla, ilman tekoteiteellisia kielikuvia, ilman helskyviä ylistyssanoja ja ilman selittelyjä. Tämä on runoutta minun makuuni.
Surullinen.koskettava...
Minä pidän tämän runon kauniista ikävästä, kaipuusta lähelle. Pidän siitä miten sanat etenevät hiljakseen, rauhallisesti ja siitä miten lauseiden väliin jää ilmaa lukijan ajatuksille ja tunteille.
Todella upeaa sinua !
Koskettavan surullista kaipausta.
Haikea,upea ja kaunis. Kiitos,pidän tästä todella :)
Kaihoisa :)
Äärimmäisen onnistunut runo, pidän paljon.
Tästä minä pidän erityisesti... Toisto, olematta liikaa toisto, sisältö, ajatus ja jotain. Kosketit!
koskettavan kaunista..niin monia sävyjä ja hetkiä elämässä tavoitat tällä..
Sivut