Lunacry

kelle tähtikuvioita otava karrella puhumme

eksyneitä pukuja ryijynsä riekaleita

tässä kutomakone koinsa piilevässä yössä

tulkoot tuuloksensa pauhu

tanhu harras sykli syklaamin

ikiruodassa elonsa suojassa saartava aavuus

aurinkolaskunsa piirtyvä kannel sydämensä punassa

kanteleensa puhuria kumartava

käy jo viime tanssi

feeniksin kyyneleitä omistava

aikansa tuhkaantuneita varastettuja suudelmia

tahtonsa tietämättömiä

koskaan vuodattomia kyyneleitä