Et sanoja kuule, et puhua voi,
silti nauravan katseen nuo silmäsi loi.
Niin kauniina koet elämän tään,
sait minutkin hymyilemään.
Sua katsoessain usein häpeän niin,
on pieniä murheet joista jään kyyneliin.
Olet siksi sä ystävä arvokkain,
sinun silmistäs voimaa mä sain.
Mulle arvoja uusia opetat näin,
sua katselen ihailu silmissäin.
Paljon annat sä valoa tielleni mun,
sen avulla onnistun.
Avun mulle toi varmaan jo oivallus lasten,
valo kirkkaampi on pintaa tummempaa vasten.
Sua kiitän, sun kauttasi huomasin sen,
syytä olla on onnellinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, lohdullinen runo. Kunpa jokainen meistä uskaltaisi olla läheiselle se valo, palkitsee takuuvarmasti.
Mukava, hyvä runo
Hieno, monella tasolla puhutteleva runo.
Ihana. Toi hymyn huulille ja hyvan mielen varmasti loppupaivan ajaksi. Riimit toimivat vallan mainiosti tuntumatta ollenkaan tekemalla tehdyilta.
Kaunis runo.
Näinhän se menee..
Herkkä ja kaunis,pidän...
Kaunis, lohdullinen runo. Kunpa jokainen meistä uskaltaisi olla läheiselle se valo, palkitsee takuuvarmasti.
Mukava, hyvä runo
Hieno, monella tasolla puhutteleva runo.
Ihana. Toi hymyn huulille ja hyvan mielen varmasti loppupaivan ajaksi. Riimit toimivat vallan mainiosti tuntumatta ollenkaan tekemalla tehdyilta.
Kaunis runo.
Näinhän se menee..
Herkkä ja kaunis,pidän...
Sivut