Ensin kukka nuppuun piiloutuu
ei sitä nähdä saa,
lailla ihmismielen avautuu
kun sitä rakastaa.
Näin kai verrata voi ihmistä,
ja kukan elämää,
sillä ihminenkin kukan lailla,
usein nuppuun jää.
Lämmön ansiosta oras viljan
hyvän kasvun saa,
mutta rajuilmaa ei se kestä
ilman tukijaa.
Niin kuin kasvilla myös ihmisellä
samat tarpeet on,
tuki tulee ystävältä,
koti korvaa auringon.
Kuihtuu kerran kukka kauneinkin
sen loisto vähenee,
niin myös ihmisellä päivittäin
tuo aika lähenee.
Ken sen saman osaa antaa
minkä antaa hyvä maa,
hän lapsessaan voi ehompana
jatkaa kukintaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näähän on tosi laaja-alaisia runoja. Aika koskettava, mukavan lempeä ja erityisen hyvin rakennettu.
*Ken sen saman osaa antaa
minkä antaa hyvä maa,
hän lapsessaan voi ehompana
jatkaa kukintaa.*
Onpa kaunis ja viisas vertaus. Enkelitkin nyökkäilevät.<3
Mielettömän kaunis, harras suorastaan ja upeita vertauskuvia ihmisen ja luonnon välillä. Olet yksi sivuston riimimestareista, joita kaikkia kunnioitan syvästi.
Kiitos kaunis sydämesi, sielusi sekä kätesi nautinnollisesta jäljestä.
Niin ihania vertauksia tässä runossasi, joka viisauksina mieleen jää, koskettaa niin, että silmissä kimmeltää! Ihmiset ympärillämme kaipaavat rakkautta, hyväksymistä ja ystävyyttä. Oi, tarve sillä saralla on suunnaton.
Todella upea runo. Sanataidetta parhaimmillaan.
Todella kaunis, syvällinen runo. Osuva vertaus.
Koskettavan taidokasta runoilua elämämme kiertokulusta.
Sivut