Muistikuvia

Kas, tutulta näyttä tuo mies.

Joskus ehkä tavannutkin?

entisessä elämässä varmaankin hei? ..kuulitko?

Voisimpa tuota jopa.

Rakastaa.

Tuttu nimi tuo, jolla minua kutsutaan.
Enkä vieläkään ymmärrä mistä puhutaan.

Vuosia nähneet silmät vievät jälleen.
Sinne radan taajamalle, ylös yli kaiken maallisen.
Ja salaa, eikä kukaan tiedä eikä kuule.
Vaikka huudan ja riekun.
Nauran ja raiun.

Tiedätkö?
Vielä tämä kohta suljetaan.
Vielä tässä mennään kovaa ja korkealla.
Pendoliinon perkeleet..^

Tuntuvat kädet lanteilla tutulta.
Vaan toisissa on jotain turvallistakin.

Ne ihmiset jotka kutsuvat, olen heille kai velkaa.
Eivät ne muutoin seuraisi.
Kas kun muistaisi vielä nimetkin, kasvoissa pilkahdus eilistä..?
Viime viikkoista..? Vuotista..?

Ja nyt ne puhuvat.

Nauran.

en tajunnut vitsiä, en tajunnut vitsiä!!

-Muistissa pätkä niistä ala-asteen aikasista lapasista.

-Sekunti siitä maailmasta ennen asfalttia.

Lupasinko Sinulle huomisen?
Lupaanko sen saman huomennakin?

Anna minun muistaa.