Havahdusta paahtopaistien puhuessa.
Lihanvartta hampaitten välissä.
Ja ne vihreät puutarhatuolit,
ne murjottivat Häntä äänekkäämmin.
Niin minä nuori tyttö unohdin,
koska tahdoit niin,
ja Sinä sanoit niin,
sillä sehän oli aivan normaalia.
Eikö vain?
Ehkä häpeä kuitenkin puki itsensä niin kauniiksi,
sillä minähän siinä väärin tein,
kun en tarpeeksi kieltänyt,
vaikka epäilen nauttineeni lainkaan.
Pelkoa veressä,
sinä sisällä,
suolavettä poskilla.
Ja hetekan jouset laulaa.
-Ne laulaa
ja laulaa.. -Ja minä tuijotan sitä TV:n ruutua.
Siinähän on..
siinä.. on..
tuota..
siis..
Enhän tietosesti pitänyt.
Ja kun tällainen tyttö luutanahkaa,
on helppo unohtaa.
Vaikea ymmärtää,
kun aikaa siitä on liiaksi.
Selite:
vanhaa tuotantoa.
vasta kesällä muistin.
ja järkytys oli suuri, suurempi, suurin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Luin muitakin runojasi, ja niissä oli kaikissa suloinen sävy, sanoissasi on jotain tunnelmallista ja vanhanaikaista. Pakko kyllä myöntää, että useimmat runot eivät minulle aivan auenneet, mutta ehkä sitten myöhemmin. :) Tämä kuitenkin jäi mieleen, hienoja sanavalintoja, tunne oikein loistaa läpi. Kirjoitat taitavasti.
Sivut