Se oli jotenkin niin..
kaikki sitä samaa..
niin..
epäaitoa.
niin teennäistä.
siksi en puhunut.
siksi en nauranut.
siksi en edes katsonut Sinuakaan silmiin.
koska heiluit.
ja nauroit.
niinkuin et tarkottaisi sitä.
ja vartalosi taipui
täysin epäinhimillisiin asentoihin.
ja Sinä nautit.
oli katseita.
minun teki mieli oksentaa.
Selite:
yksi syy olla yhteiskuntakelvoton. yksi syy lisää muistuttammaan, miksi en pidä väenpaljoudesta. miksi en pidä.. ihmisistä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tämä runo koskettaa todella syvältä. Keväistä valoa, iloa, rauhaa... Kyynelin.
et kai sie huomen töihin, huomennahan sunnuntai=)
mie oon aina yhtä herkkä..
miekin huomasin ne asennot,ja naurun, ja ahdistuin...ystävä ei oo enää ystävä.
ei kai vaan salmesta?
Sivut