jyväjemmari

Lankas paloi loppuun liian aikaisin,
eilenkin taas itkin, ja sua kaipasin.

Tahtoisin sua vielä kerran koskettaa,
mutta siihen pysty enää en.
Kunpa oisin voinut sua auttaa ja lohduttaa;
enää voin vain muistella sua kaivaten.

Olit kaikkea mitä ihmiseltä toivoa voi;
sun käsissäs pianokin niin kauniisti soi.
Olit kaunis, herttainen ja iloinen ain',
olit aina valmis muita auttamaan.
Et vihaa, itsekkyyttä kylvänyt lain,
susta muistoja on kauniita vaan.

Mun ikäväni on niin suunnaton,
mut kuitenkin se lumoaa,
Sillä nimittäin kasvot sinun on;
se ystävästäin rakkaasta muistuttaa.

Ei sun lähtöäs todeks uskoa voi,
sun laulus täällä iäti soi.
En voi uskoa etten sua enää nää,
enkä sua enää halata saa.
Sun jälkees tummui poutasää,
sun perääs itkee taivas ja maa.

Jäi matkas aivan puolitiehen,
jätit meidät aivan liian aikaisin.
Nyt täällä vain katkeria kyyneleitä nielen,
tahtoisin vain sut takaisin.

Sua koskaan en voi unohtaa,
sua aion tästä ikuisuuteen rakastaa.
Sun kuvas ei koskaan katoa sydämestäin,
vaikka sua ilman tähän maailmaan jäin.

Ei sun muistos kuole milloinkaan,
vaik' sut enää muistoissain nähdä saan.
Uskon, ja luotan, et vielä joskus kohdataan,
pilven reunalla yhdessä istutaan.