Istun kesäiltana auringonlaskussa ruispellon reunalla,
ilta-aurinko maalaa ruishalmeen kauniilla väreillään,
elämä on ihanaa.
Tuulenvire käy tuoden luokseni kesäisen raikkaan tuoksun,
sekä lintujen kauniin laulelun.
Yht´ äkkiä tuuli pysähtyy,
tulee kylmä, linnunlaulua ei kuulu.
Mutta huomaan,
en niitä kaipaakaan, vaikka äsken niitä ihannoin.
Ja miksi kaipaisinkaan ?
Sillä SINÄ saavut luokseni ruispellon laitaan.
Istuudut viereeni,
ja laitamme kätemme toistemme olkapäille.
Yht´ äkkiä syömmeni täyttää lämpö ja kirkkaus.
Myös linnun laulu kuuluu taas.
Joten miksi mitään muuta kaipaisinkaan ?
Onhan minulla SINUT.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
