Suojaan kaikelta...

Nyt sen ymmärrän, minulle kaikista tärkein on Hän.
Taas hänet pimeä puoli lähes sai omakseen, lähes sai aikaan jo ranteen auenneen.
Kaikkeni tein että hänet takaisin valoon saisin, yritin ehtiä, ennen kuin on myöhäistä.

Taisin onnistua, hän ei vielä kerinnyt itseään satuttaa.
Haluaisin häneen kietoutua, häntä lohduttaa.

Silloin sen tajusin, minulle kaikkea merkitsee Hän.
Hän on minulle kaikki, ja vielä enemmän.

Ei minulla ole vara häntä menettää, niin ihanaa, herttaista ystävää.
Haluan hänestä pitää kiinni kynsin hampain, vaikka se vaikeaa ois, en luovuta lain.

Vaikka se ois viimeinen tekoni, hänet vielä valoon nostan,
Ehdytän vaikka kaikki voimani, mutta vielä pimeydelle kostan.

Haluan hänet sulkea sylini suojaan,
laittaa hänet kaikelta pahalta turvaan.

En voisi elää ilman häntä sen tajuan,
miten saisin hänet suojaan, miten sen rakennan ?

Tahdon ettei häneen sattuis enää milloinkaan,
vaan hän voisi olla valon puolella ainiaan.

Lupaan kaikkeni yrittää, ettei tarvis enää hänen kaikkea pahaa kestää.
Vaikka se olis viimeinen tekoni, hänet vien ainiaaksi suojaani...