Itken kun istun yksin katsoen auringon hivelemiä katuja, jotka täynnä ohikulkijoita nauttien loppukesän päivistä. Syksy kurkistaa sieluihimme, kesä poistuu muuttolintujen matkassa jättäen kylmät yöt. Kasvit lakastuu pihoilta, lehdet vaihtavat väriä ei lämpö enää tunnu iholla.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| rusettirakkaus | Haikeus | 4.9.2011 | 1 | Runo |
| rusettirakkaus | Riippuvuuden silta | 4.9.2011 | 0 | Runo |
| rusettirakkaus | Uutuutta | 3.7.2011 | 0 | Runo |
| rusettirakkaus | Sinä vain | 3.7.2011 | 0 | Runo |
| rusettirakkaus | katkeruutta | 18.9.2010 | 1 | Runo |
| rusettirakkaus | tunteita | 18.9.2010 | 0 | Runo |
| rusettirakkaus | Rakkauden opetus | 28.7.2010 | 1 | Runo |
| rusettirakkaus | Kun | 28.7.2010 | 1 | Runo |
| rusettirakkaus | Kuvaa | 28.7.2010 | 0 | Runo |
| rusettirakkaus | surua | 8.5.2010 | 2 | Runo |
Kommentit
Kauniita kuvia mutta lauserakenteissa hiukan kummallisuuksia - "katuja, jotka täynn ohikulkijoita nauttien loppukesän..."??
Ja kasvithan lakastuvat, eikö niin?
Surulliseksi vetää syksyn tulo aika monet.