Miks täytyy kärsiä, miks täytyy menettää,
hän jätti mut yksin pimeään.
Melankoliaa ja kipeitä kolhuja,
sydämmessä arpia, haikeita muistoja.
Surmasit sielun, hukutit ruumin,
ne kuului mulle jotka heitit pois.
Itku ei auta, veri ei kierrä,
maailmanloppu kai kohtaa jo mut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä oli runo jota oli
helppo tulkita,
on monta sinulle "sopivaa"
jos se nyt mitään lohduttaa
minut jätettiin kylmästi, mutta huomaa että elämä hymyilee jälleen ja siitä kuuluu pitää kiinni! kokoaika tulee uusia ihania ja vähemmän ihania ihmissuhteita.