Kohtaloain kirjo tähtein
ohjannut on siitä lähtein,
kun mua laulettihin suohon,
enkä tyytynytkään tuohon.
Hyräillen taivoon tapitan,
itse housuni napitan.
Keltä lienee saankaan arpain,
onneni käy paljain varpain.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Adastra | Borriquito | 4.12.2006 | 5 | Runo |
| Adastra | keino | 4.12.2006 | 4 | Runo |
| Adastra | Markkinapallo | 4.12.2006 | 3 | Runo |
| Adastra | jälkipuhe | 4.12.2006 | 2 | Runo |
| Adastra | Maria | 15.11.2006 | 3 | Runo |
| Adastra | elämäni ensimmäinen | 9.11.2006 | 9 | Runo |
| Adastra | kantava unelma | 9.11.2006 | 3 | Runo |
Kommentit
Todella vaka vana välillä:))
Hmm...mielenkiintoinen, mutta kaunis :)
Tässä on jotain suomalaisesta suosta noussutta miehistä herkkyyttä ja jääräpäisyyttä. Ei muuta kuin eteenpäin.
Hupaisa runo tämä.
Moderni kalavale-eepos. :o)
Tuo jos mikä totiseksi vettää..
Sivut