Adastra

Kun karannut kuusi

aitan päästä huusi

kaverilleen varmaan

aamu-usvan harmaan

seasta selkeesti,

ymmärsin melkeesti

heti miten yskää,

harvesterit ryskää

laidassa tuoll' leton

vaan ollos huoleton,

äänekkäät huokaisut

eleetkään nuo vaisut

huojuttaa vain larvaa,

ihmett' ellei arvaa

osallisuudestaan.

Jo salli uudestaan

sivistyneisyyden,

päättämättömyyden,

kuin ajankin mahti

luoda marssiin tahti.


Silläkin varjolla

että ois' tarjolla

haamujumppa seuraa

en seuraile uraa

laaksoon kunkkujenkaan,

auo dunkkuu enkaan

muutenkaan jodlaten

mikkiä roplaten,

vaan luonnosta aivan

tulkinnoille kaivan

poteroiden suojaa,

mielenrauhan luojaa

kunhan itse sallin,

hyväksyä mallin.


Tarkennettuani

taas katsantoani,

oitis taas hokasin

milteinkä mokasin

kuusta katsastellen.

Ontuin ratsastellen

selvitystä laadin

kenties jopa vaadin,

kiinnostuisi salaa

hieman iltapalaa

nauttimaan herkuista,

tuoreista kerpuista

joita ripustaissa

no niin, nyt se kuuluu taas...

se säksätys...

jaa, katos vaa harakka...

no sehän se tietty juur...

no, näitä rustaissa nyt taas vierähti...

kiviäkin syömiltäin, iha yheäkin




.




















https://www.youtube.com/watch?v=EYs22diuCTg