Seija Orvokki

Runoilija Seija Orvokki

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.3.2005
Viimeksi paikalla: 26.1.2023 21:34

Asuinpaikka: Eskilstuna
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
7.7.1947

Anna kaikkien kukkien kukkia.

Ensimmäinen runokirjani JOKU HÄTKÄHTÄÄ sisältää 163 runoa. 
Toinen runokirjani on JOS LUOKSESI TULLA SAISIN
Kolmannen runokirjan nimi on VIRHEESTÄ VIISASTUNUT
Neljäs runokirja on PAPERISIIVIN TAIVAASEEN
Viides runokirjani on  VILLIINTYNEET VIESTIT 

Kuudes runokirjani on SYDÄN LEIMUTEN
Seitsemäs runokirjani kantaa nimeä JA JÄRVI IHAN RANNASSA 
Kahdeksas runokirjani on nähnyt päivänvalon
ja se on nimeltään KUUMAA KYYTIÄ 

Yhdeksäs kirjani on
NUORUUDEN HULLUUS
Runomuotoinen tarina rakkaudesta
kesällä 1964.
Kymmenes on suorasanainen
MYRKYLLINEN NAINEN
Murhanhimoinen rakkaustarina
joka on sijoitettu 1980-luvulle.

Yhdestoista on runokirja VARO ETTEI PIRU KUULE

Kahdestoista TANSSI VASTAPÄIVÄÄN

Kolmastoista kirja on
kaksikielinen lastenkirja EPPU

Neljästoista
TOTTA JA TOIVEAJATTELUA
sisältää runotarinoita

Viidestoista
EPPU 2 on kaksikielinen lastenkirja
Kuudestoista kirja EPPU 3 

Seitsemästoista on
runokirja SIELUNI SIIVIN 

Kahdeksastoista
UNTA JA ENKELEITÄ
Suomi 100 runokirja / Mediapinta

Yhdeksästoista kirjani 
PIENI TALO PELTOKYLÄLLÄ

sisältää tarinoita maalaiselämästä
iloineen ja murheineen. 

Kahdeskymmenes on kaksikielinen
ja kovakantinen lastenkirja  
EPPU
samlingsbok 
kokoomateos 


ANNA JOS HALUAT, OTA JOS USKALLAT 
runokirja.fi / Mediapinta 

 

LUVATONTA LEMPEÄ LAINALAKANOISSA 
runokirja.fi / Mediapinta

OLISIPA OMA TUPA 
runokirja.fi / Mediapinta 

HYVÄT IHMISET HOI! 
runokirja.fi / Mediapinta 

LAULUN PESÄPUU 
runokirja.fi / Mediapinta 

SINIPIIKA JA RONTTI 

runokirja.fi / Mediapinta 


Kirjojani löytyy netistä.

Seija Silvennoinen


KAUNIIT KIITOKSET PALAUTTEISTA! 

 
 

Pulla-akka


 
Äiti sanoi: ”Kukaha nyt
mahtaa meille tulla,
ku alako suupielestä
nii käkkeämää mulla?
Onneks vanhat vehnäset
korpuiks kuivamaa laeton,
nii aenaki kahvi kans
jottae tarjottavvoa on.
Täötyy lakasta helli eistä
nuo puunroskat poes,
että siistimmä näköstä
teällä tuvassa oes.
Kaekki tuolit paekollee
työ kersat het laettakoa,
etkä sinäkää Ville enneä
niistä junnoa tehä soa.
 
Ja eikös ulkoa alakkin
kohta kuulua askeleet,
hetken päästä ovat jo
vieraat sisälle astuneet:
”Ehtoota voa talloo,
lähettii kuusta kahtomaa,
ku alako muijaki teille
nii kovasti tahtomaa!”
Äiti istuinta vieraille
peremmältä tyrkyttää,
Isä jatkaa: ”Istumaa voa,
ettei talosta lapsonni mää.”
Joulunajan pikkuleipiä
pöytään tarjolle tuodaan,
kuusta kehutaan kovasti
ja korppukahvit juodaan.

Aili samalla kertoo Äidille,
kuinka oli hän jouluksi,
tehnyt suuren pulla-akan
opettajalle lahjaksi.
Hyvät aineet laittanut
vehnästaikinaan olikin,
täysmaidon, munat, voita,
jopa kaardemummaakin.
Rusinoista tehty oli
sille silmät, nenä ja suu.
Isä kysyy: ”Tulkos tissit,
napa ja se paekka muu?”
Aili vastaa: ”Tul, tul tul,
tietenni totta kae,
rusinoesta pulla-akka
kaekki paekat sae.
 
Laeton esliinanni sille
laotasliinasta tärkätystä,
ettei pakettia aokastessa
Asko saes järkytystä.
Muttei opettaja lahjasta
huonoa tykänny ollekkaa,
sano voa että pullakahvit
siitä monta kertoa soa.”
Naiset makeasti nauroi,
samoin penkillä miehetkin,
minä syytä moiseen riemuun
kovasti ihmettelin.
En millään ymmärtänyt
mille oikein naurettiin,
pullaukkojahan mekin
lapset usein leivottiin. 



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa, silloin on kaikki todella hyvin, kun ei tiedä, mikä naurattaa :)
Hauskasti kerrottu tarina, 😉 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
7.7.1947
Runojen lukumäärä: 
10
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.