pala palalta
kerros kerrokselta
rakensin tätä muuria ympärilleni
näkymätöntä tyrmää
kahleet hiertävät sielussani
ja muukalainen kiskoo raivolla minuuttani irti
viekää helvetti soikoon kaikki
parempi olisi olla olematta kokonaan
ilman toista
minulla ei ole sydäntäkään
miksi siis kidutan itseäni
kun kyynelkin on kasvoille tuntematon liike
myrsky pauhaa
kädet eivät taivu suojakseni
tunnen
miten intohimo taipuu
sykäys sykäykseltä ...
vain suudelma
murtaisi tämän ahdingon autuudeksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo kiermultelee hyvin onnistuneesti kaipauksen ja turhautumisen välillä. Juuri tältä meistä tuntuu silloin kun yhteys toiseen ei toimi, ja joku pieni asia hiertää ihmisten välissä. Melkein minunkin tekisi mieli sanoa - perkele suutele jo tyhmyri! Siis vahva runo!
Tämä vahva tulkinta rakkauden kaipuusta.
Sanat pursuavat tunteiden myrskyä.
Upea, voimakas runo.
epätoivoa eli hyvä
hyvä että saat rajun tunnemyrskyn paperille
luen epätoivoa,vaikka sydämesi niin rakastaa
Kipua ja särkyä sen tuot runollasi vahvasti esiin
Tykästyin suunnattomasti vahvuuteesi!!!
Terapeuttisesti ajatellen tyulee mieleen,
mikä on oikea kohde, paikka, käsitellä näinkin syviä, keskeneräisiä, kipeitäkin tunteita, tuntemuksia.
Tämä teksti, Runo, on äärettömän henkilökohtainen,
hyvin syvällä olevista asioista, että sen arviointiin
ei yksilötasolla mitenkään voi ryhtyä.
On kyse hyvin yksilökohtaisesta vuosikymmenten
elämänkaaresta.
Suudelma tuskin riittää, kyllä kyse on hyvin pitkästä prosessita.
Tuntuu tämä teksti, saa ajattelemaan.
Rakkaudessa on valtavasti tunteita
laiasta laitaan, se on sinikäyrää
muistuttavaa aaltoliikettä.
Runosi voimakas tunnelataus välittyy
hyvin lukijaan, niin Elävää teksti on!!!!!
*myrsky raivoaa
kätesi ei taivu suojakseni*
Aiheesta ehdottomasti tyylikkäimpiä ja ansiokkaimpia kirjoituksia. Vahvaa tulkintaa sydänveren roiskeineen; lukijalle ei jää epäselväksi, kuinka runominä kaipaa kaikkein Rakkainta ja Kalleinta ihmistä maailmassa. Tämä on niin mykistävän vaikuttava teksti sekä myös lukukokemus, että lukijan käsi väkisinkin taipuu kirjoittajan suojaksi.<3
Tässä on ikäänkuin kaksi runoa yhdistetty löyhästi toisiinsa. Ensin todetaan omat, itse rakennetut esteet, sitten annetaan periksi kohtalon potkuille.
Henkilökohtaisella tasolla varsin hyvin toimiva paketti
Vahvaa ja kipeää tekstiä, hyvin kirjoitettu
Pysähdyin tähän hetkeen ja luen yhä uudestaan ja uudestaan, etenkin toista ja kolmatta kappaletta. Vaikka tässä voikin lukea epätoivon, koen tämän silti erittäin vahvana runona. Toisaalta tässä huokuu suuri rakkauden kaipuu ja yksinäisyys.
Vahvaa, upeaa tunteiden kuvausta! Elän mukanasi ihan väkisin tämän runon matkan....
Intensiivinen, vahva runo, tunne välittyy hienosti.
voimakas runo tunteista ja tunnelmista kun ihminen yrittää paeta itseään, piilottaa tunteitaan, rakentaa suojamuurin joka ei kuitenkaan pysty suojaamaan levottomana vellovaa ihmismieltä, intohimoa ja suudelmaa ja sitä suurta pyörremyrskyä mikä siitä seuraa, todella syksyyn sopivaa tuulta ja tunnelmaa on tässä runossasi
Sivut