Ehkä jo ilta
kun katselen rusopilvien täplittämää taivasta
liikuttelen levottomia ajatuksia
tutkin mieleni kerroksia
Mutta kadehdin mustavalkoista kissaa
joka lekottelee rentona
terassin parhaimmalla tuolilla
Kissa nukkuu
laskeva aurinko kutittelee
sen suloisia viiksikarvoja
Se värisyttää vähän toista tassuaan
näkee jotain mieluista unta
kenties hiiren nappaus käynnissä
Vaan mitäpä minä
kissojen unista tietäisin
sen kummemmin kuin
ymmärtäisin
mieleni kerroksiakaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit