Ohueksi kulunut keittiöpyyhe

Runoilija arlette



Jokin kevät

nainen pesee ikkunaa

hän on äiti tai sisko


Käsi liikkuu tottuneesti

riepuna ohueksi kulunut astiapyyhe

pehmeä ja elämää nähnyt


Sillä kuivaa vesirannut

kiillottaa lasipinnan


Ja aurinko

kirkkaana ikkunan läpi

läikähtää keittiön räsymatolla


Lasin takainen taivas

tulee liki

on niin sininen


Sinisempi kuin muistan

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi todellakin houkuttelee ikkunoiden pesuun.
Niin, olisikohan Sinolilla mitään osaa asiaan..? Ulkoisesti, toki silläviisii sisäisestikin, ettei kummallekaan pinnalle jäisi rantuja... tai mistäs tiiän, lehestä luin... sanomia... jänniä... tai ei sitten enää niinkään. Laitan siivous mussiikkia  https://www.youtube.com/watch?v=pyVHcgVW5mU
puhutteleva ja monitasoinen hieno runosi
taivas lähenee, näkymän pitää olla kirkas
Kaunista kerrontaa,pidän.
Arkisesta asiasta kirjoitat niin kauniisti ja taitavasti.
Osaat maalata kauniita hetkiä 
konkreettinen mutta unenomainen, hyvin visuaalinen.
Hieno tulkinta! Osuit hyvin kommentillasi.
Kiitos!
Mahtaako tässä olla monitasoista vertauskuvallisuutta?
Nainen, sisko, äiti, eri elämänvaiheiden kerroksia, kiillotetaan alkuperäinen kuva esiin ajan tomusta.
Kiinnostava kommentti ja tulkinta.
Pyrin mieluusti luomaan kerroksellisuutta, 
löytämään erilaisia tapoja lähestyä asioita ja ilmiöitä.
Lopputulema saattaa olla joskus itsellenikin yllätys.
Runo voi karata käsistä etsimään omia polkujaan. 
 

Käyttäjän kaikki runot