KELLON YMPÄRI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
972
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.2.2026 15:52

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
On lähdettävä muistin mukaan,
kuljettava teitä,
joita jatkettiin
niin tästä taakse kuin eteenpäin,
liitettiin meihin.
Se on ollut pysyvä liitto.

Viatonta piirileikkiähän se aluksi oli.
Mutta entä sen jälkeen?

Käsi kädessä
sydän sydämeen nojaten kulkivat
pitkän sillan yli,
joka silloin tuntui niin lyhyeltä,
ja entä sen jälkeen? Minne?

Vain he sen tiesivät!
Tai joskus nähtiin
heidät yhdessä
porttikäytävän lamppujen alla,
ennen elokuvanäytöstä,
katseleva kuvia kohtauksista.
Tähdet kaukana, merien takana
ja tässä ne sykkivät,
kimmelsivät heidän silmissään.

Hääkuva.
Viehättävä morsian pukeutunut
kuin Ester Toivonen,
kevyeen ja valkoiseen.
Se puku,
kuin vastasatanut ensilumi,
ohut ja myötäilevä,
joka pihamaamaan pensaat ja nurmen
kauniisti peitti.

Ja nuori mies,
melkein lapsenkasvoinen,
mutta vakava ja ryhdikäs.
Ja kenttäharmaat, kuin kiireessä
niitä ei olisi vielä ehtinyt vaihtaa.
Rauha, rauha on solmittu.

Elämä alkoi alusta uuden rajan sisällä.
Rauha oli epävarmuutta,
mutta myös uutta toivoa.

Se oli astia,
vaikka vain vanha emalimuki,
jonka reunasta pinta lohjennut,
ja minulla vasta pohjapeitossa,
kun viiden lapsen äiti,
naapurin pyöreävatsainen rouva,
kertoi meille,
isommille kakaroille
(tai ehkäpä vain minulle),
ilouutisen:
Äitinsä kasvot se saa,
tuleva perheen lisäys,
pihan uusi pentu.
Kotilahden pinta kultaisena
silloin hetken väräjää,
kuin onnellisesta naurun hyrähdyksestä.

Tie kesken,
muttei päättyvä.
Siihen pystytettiin,
jos oikein muistan,
tietyön merkki
ja sen takana ikiaikainen siirtolohkare,
joka räjäytettiin marjamaalta, tielinjalta,
nyt kivimurskana asfaltin alla..
Oliko silloin kolea mutta kirkas syyspäivä?
Niillä rajoilla, ehkäpä.
(Keski-Euroopan
mitäänsanomaton ilmasto
ei vielä täällä saakka.)

Saman katon alle,
uunilämpöisten huoneiden ahtauteen sopeutetut
ehtookellojen kumusta
lauantain toivottujen viimeiseen säveleen
- kun hämärtää
radion ääressä hartaina 
ja saunapuhtaina istuivat
suosikkiaan odottaen,
että se vihdoin soisi:
Warum?
Kenpä tietäis' sen
kun vain rakastivat
ja on yhä se voima,
että koti,
että pieni kaupunki järvien sylissä,
että maailma
että ihminen loputtomiin
nähden tulevan menneenä
ja tuntien menneen tulevana.

Mitä silloin morsiamen käsissä
siinä kukkavihkossa?
Oliko siinä metsäkukkia?
Ei metsäkukkia, ei villiruusuja,
kimppu neilikoita,
punaisia kylläkin.

Kaupungin läntisellä laidalla
yölinnun laulu meidät valveilla piti,
kunnes uni vihdoin voitti.

Pieni kaupunki sulki itsensä maailmalta.
Sen suojeluksessa tuntui elämä
niin tutun turvalliselta.
Jokainen kykenevä rakensi,
opetti, leipoi, pesi pyykkiä,
vaihtoi, myi ja osti,
ja vanha aika pysähtyi ihmetellen,
kun uusi otti ensimmäisen
tunnustelevan ja varovaisen hypähdyksen:
Rock Around The Clock!

Mutta se vaimeni pian,
puheen sorinaan,
liikenteen hyrinään,
elämänmenoon,
ja huoneisiin alkoi hitaasti virrata
iltapäivän valoa,
huomaamaton siirtymä kohti iltaa, 
pitkät ja rauhalliset soinnut,
muistojen sitomista muistoon,
vailla ajan ankaraa logiikkaa,
ne vain olivat – ne vain ovat,
päivän hidasta kääntymistä,
jolla vain yksi yhteinen jakaja:
me, jotka olimme sen kokeneet,
me, joiden sydänten läpi se veri
on pitkän päivän virrannut.
Kellon ympäri.
oletus

Kommentit

Tosiaankin, kunpa voisi aina valvoa kellon ympäri <3 
Pitkän päivän muistelu ei jää ainoastaan henk.koht. muisteluksi, joka sekin on tärkeää ja miellyttävää jakamista, mulle se kasvaa runoudeksi nimenomaan lopetuksensa ja erityisesti "loppusäkeistön" alkuosan johdosta, joka on oikeaa runoutta (tässä tapauksessa: elämänmakuisesti todellisesta kumpuavaa ja siihen kutsuvaa sanataidetta): ja huoneisiin alkoi hitaasti virrata / iltapäivän valoa, / huomaamaton siirtymä kohti iltaa, / pitkät ja rauhalliset soinnut, / muistojen sitomista muistoon,". Kaihertavan kaunista ilmaisua.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
artojohannes SELVÄT MERKIT 8.2.2026 1 Runo
artojohannes TALVI-ILLAN HUMU, YÖ JA AAMU 31.1.2026 1 Runo
artojohannes ELÄINTEN VALLANKUMOUKSET 27.1.2026 1 Runo
artojohannes (honka-tanka) 26.1.2026 1 Runo
artojohannes HENKÄYS VAIN 23.1.2026 0 Runo
artojohannes SYKSYN SÄVEL 19.1.2026 1 Runo
artojohannes KÖYDENVETOA 16.1.2026 2 Runo
artojohannes ODOTETTAVISSA KIRISTYVÄÄ PAKKASTA 12.1.2026 2 Runo
artojohannes MITEN VAIN TAHDOT 1.1.2026 1 Runo
artojohannes LUOMISPÄIVÄN AAMU 25.12.2025 2 Runo
artojohannes VALOA KOHTI 19.12.2025 1 Runo
artojohannes OI JOULUYÖ 17.12.2025 1 Runo
artojohannes ELÄMÄ JA KUOLEMA 16.12.2025 1 Runo
artojohannes ENNEN MATKAA 3.12.2025 2 Runo
artojohannes PIHLAJAPUUT 2.12.2025 2 Runo
artojohannes ANNA-LIISA 29.11.2025 2 Runo
artojohannes VIIMEINEN YÖ 26.11.2025 0 Runo
artojohannes LIIAN TÄYDELLINEN SÄVELLYS 24.11.2025 2 Runo
artojohannes TAPASIN VANHAN TUTTAVANI 21.11.2025 2 Runo
artojohannes RUUMISHUONEELLA 18.11.2025 2 Runo
artojohannes HIMMEÄ, ETÄÄLLÄ 15.11.2025 1 Runo
artojohannes KUOLLEIDEN KUUKAUSI 13.11.2025 1 Runo
artojohannes VUOSI NOLLA 12.11.2025 2 Runo
artojohannes KARTANON KAIKKI HUONEET 10.11.2025 3 Runo
artojohannes LAMENTOSO 6.11.2025 1 Runo
artojohannes JOUTSENET MUUTTAVAT 3.11.2025 2 Runo
artojohannes PÄÄTTYMÄTÖN TARINA 2.11.2025 1 Runo
artojohannes aamun avaus 31.10.2025 2 Runo
artojohannes MINÄ JA KÄRPÄNEN 30.10.2025 4 Runo
artojohannes SÄRÖ 29.10.2025 2 Runo
artojohannes TALVIAIKAAN 27.10.2025 1 Runo
artojohannes STELLA POLARIS 26.10.2025 2 Runo
artojohannes ILLAN PÄÄTTEEKSI MOZARTIA 23.10.2025 1 Runo
artojohannes SYKSY NIIN KIRKAS 20.10.2025 2 Runo
artojohannes LOPPUMETREILLÄ 16.10.2025 1 Runo
artojohannes RUNOILIJA 12.10.2025 3 Runo
artojohannes METSÄLAMPI 10.10.2025 2 Runo
artojohannes ALAJÄRVELLÄ SATEISENA LOKAKUUN ILTAPÄIVÄNÄ LONKKALEIKKAUKSEN JÄLKEEN 4.10.2025 1 Runo
artojohannes ENNEN TALVEA 30.9.2025 3 Runo
artojohannes ELÄKÖÖN! 27.9.2025 1 Runo
artojohannes ÄITI JA TYTÄR 20.9.2025 1 Runo
artojohannes AAMULLA SATOI YHÄ 15.9.2025 3 Runo
artojohannes KUN OLIT PIENI 9.9.2025 3 Runo
artojohannes TALVITORKUT 7.9.2025 0 Runo
artojohannes MUUTON AIKA 2.9.2025 1 Runo
artojohannes TAITEKOHTA 26.8.2025 3 Runo
artojohannes AITO TEOS 17.8.2025 2 Runo
artojohannes TERVASKANTO 12.8.2025 0 Runo
artojohannes ELÄMÄNTEHTÄVÄNI 6.8.2025 1 Runo
artojohannes SUURI HYDRAULINEN PURISTIN 26.7.2025 2 Runo

Sivut