Pala ikuisuutta

Runoilija HurmurinViitta

mies
Julkaistu:
13
Liittynyt: 4.5.2014

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

...ja viitan alla sydän suurista suurin, sykkii salaa heille, joille herkimmät sanani kuiskaan...
 

Sen ei ollut määräkään onnistua.
Sä olit liian. Ja mä olin liian.
Meillä oli oikeat palat,
mutta ne eivät sopineetkaan samaan peliin.
Niin monta suurta lupausta, vakuutusta
elämääkin suurempaa.
Muhun sattuu, niin sisintäni särkee.
Mutta kaiken tekisin yhä uudestaan.
Ja uudestaan.
Samoin sanoin, samoin teoin.
Sydämeni ääntä sokeana seuraten.
Sä olisit mun, mä olisin sun. Ikuisesti.
Aivan kuten toisillemme luvattiin.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Apua! Juuri, kuin meidän tarina!

 

Käyttäjän kaikki runot