Aina vain uudelleen ja uudelleen
minä lupaan itselleni maailman.
Minä lupaan itselleni pinnan ja sisällön,
kevyesti.
Minä lasken tarkoin siirroin viimeisiä oljenkorsia, kun
ulos valmistuneen huvimajan katon läpi näkee taivaan johon minä en usko.
Minä en osaa enää lopettaa
tanssiani turhien lupausten valtakunnassa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ketunpoika | Vannon rajat | 7.7.2009 | 2 | Runo |
| Ketunpoika | Ja luut oli selvinä ihon alla | 28.6.2009 | 0 | Runo |
| Ketunpoika | Kokeillen | 17.6.2009 | 0 | Runo |
| Ketunpoika | Ikuisuustaistelu | 2.1.2009 | 0 | Runo |
| Ketunpoika | Turtuma | 11.12.2008 | 2 | Runo |
| Ketunpoika | (sinä tiedät että minun on helppoa olla heikko) | 1.11.2008 | 0 | Runo |
| Ketunpoika | Mutta kun pahin tulee vielä | 28.10.2008 | 2 | Runo |
| Ketunpoika | Olisikin vain sanahelinää | 20.10.2008 | 0 | Runo |
| Ketunpoika | Olet kuin minä niinhän | 11.10.2008 | 2 | Runo |
| Ketunpoika | Mie voin tehä siullekki lapaset | 9.10.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
Hieno ajatus. Pidin. Tosin tässä on jotain raakilemaisuutta, ihan kuin pieni viimeistely puuttuisi.
Samaistun tähän, tuttuja tunteita.
Ja hyvin saatu kirjoitettua.