Juoksen mielessäni näitä loputtomia katuja
jo ties kuinka monetta kertaa
samat rakennukset toistuvat ja jokainen tuntuu olevan samanlainen
Tuuli viskoo jäätä kasvoille
sille ainoalle paljaalle alueelle
ja maa takertuu jakoihin yrittäen upottaa
poistaa turhan
Turhaakin paremmin arvoton
ja sitä minussa on päästä varpaisiin
jokaista käheää hengenvetoa myöten
Ilma ei koskaan vaihdu
hengitän kaulahuiviini ja huuruna ilmaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi