Itkua tärkeää vasten sen pienessä huoneessa auringon laskiessa.
Sillä on kalpeat laihat kädet ja niissä on pitkiä vanhoja naarmuja.
Kissat syypäiksi, ja se on mennyt vanhemmille täydestä.
Vakuutteluja, että kyllä sinä pärjäät. Muistatko ne unelmat, mitä me jaettiin, muistatko.
Muistatko kuinka me nähtiin mitä meidän tulevaisuus on, muistatko kuinka se kaikki oli
selvänä kuvana meidän molempien haaveissa ja täysin saavutettavissa.
"Sinä olet täydellinen sellaisena kuin sinä olet"
ja minä nauran ivallisesti, että paraskin puhuja,
uidaan itsesäälissä darling
ollaan pohjamutaa
(ja minä tiedän että oikeasti sinä tiedät juuri ja juuri täsmällisesti tämän olon, sinä jos kuka sen tiedät)
Sillä oli pahvilaatikoita isoissa pinoissa oven vieressä ja raadeltuja papereita
sängyn päädystä pölyisiin nurkkiin saakka.
"Minä teen niistä pienoismallin", sanoi.
Siellä naapurin lippu oli puolitangossa, enkä minä tunne ruumista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
