Niin, kyllähän sinä
sen tedät
miten kaikesta huolimatta
etäisyytesi tekee
aukkoa sieluuni
joka hetki.
Mutta minussa ei ole voimaa
enkä tiedä halustakaan
kiertää tätä oravanpyörää
enää uudelleen
satuttaen itseni
aina uudelleen
niihin samoihin haavoihin
jotka eivät ole arpia nähneetkään.
Enkä minä työnnä
sinua pois
e'hen, eihän minusta
olisi siihen, tiedät senkin.
Minä vaan kasaan itseäni
kokoan sieluni pientäkin
pienempiä murusia
ihan hiljaa.
Niitä viimeisiä
toivon ja uskon rippeitä.
Jotta jaksaisin
yksin.
Samalla tiedostaen,
etten kuitenkaan
koskaan
voi unohtaa
tai edes menettää
koska rakkaus
rakkaus
on kuitekin kaikkein
suurin
ja osa minua
on ikuisesti sinun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanaa tekstiä. Joskus on vaan parempi yksin...
Hauskaa synttäriä!!
rehellistä, totuutta. hienosti kirjoitettu, vaikka aihe itselleni onkin vieraanlainen. uskon ymmärtäväni tämän.
Rakkaus, joka murusia jälkeensä jätti.Ne luen nyt sanoistasi. Lakaisen pahan pois. t. narrisi
Vakuuttavan rehellinen. Hienoa.
Joskus hetkellinen etäisyys voi olla kestävän läheisyyden avain.
Haikea, kauniskin runo...hyvä
Ihanaa tekstiä. Joskus on vaan parempi yksin...
Hauskaa synttäriä!!
rehellistä, totuutta. hienosti kirjoitettu, vaikka aihe itselleni onkin vieraanlainen. uskon ymmärtäväni tämän.
Rakkaus, joka murusia jälkeensä jätti.Ne luen nyt sanoistasi. Lakaisen pahan pois. t. narrisi
Vakuuttavan rehellinen. Hienoa.
Joskus hetkellinen etäisyys voi olla kestävän läheisyyden avain.
Haikea, kauniskin runo...hyvä
Sivut