Narrien Herra

Sinua odotan kuin asvaltti pilvestä vettä,

mutta aamu on mustan yön varjo. 

Vaikka maa on tuuleen irtautuneiden
niitty,

kahisee lätäkön peilistä rypistyvä hehku.

Luostarissani puhaltavat värejä rohtuneet huulet. 
Lauluissa suljetaaan ovia ikkunan rakoihin kirkkaudesta.

Vielä hennosti lyövät toiveet kuin pienet sydämet.

Melkein kirjaimiksi koskettavat silmiin.

Kokonaisia mahdollisia maailmoja. 

Laiturilla, meren edessä 

aurinko piirtää purjeen.