Narrien Herra

Runoilija Narrien Herra

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 20.10.2009
Viimeksi paikalla: 16.7.2019 8:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen Sanasto r.y:n jäsen. Ethän käytä runojani ilman lupaani.

Voitin Bookhousen järjestämän runokilpailun syyskuussa 2015.
Esikoisteokseni Valon Värejä myynnissä kustantajan verkkokaupassa,
Kirjasta löytyy tietoa näiden sivujen KIRJASTOSTA.


Toinen kirjani Siipirikon saatavana kustantajan verkkokaupasta, Adlibriksesta ja
Suomalaisesta kirjakaupasta.


 
 

Nuori valo

Harmaan peltikaton
ränniä pitkin kohti
ruosteen pilkuttamia 
tikapuita, joiden
vieressä kissan luukun
heiluva ovi ja 
pörröinen pää punaisia
mummokukkia.

Katselen pihaani
olen myynyt kotini
kuinka pullonvihreät
lihavat pilarikatajat 
tuulen taivuttamat 
tuijottavat
talviomenapuiden niin
hennoilla oksilla
ruttuisia omenoita ja 
pensasmustikoiden 
kuivuudesta halkeilleet
huulet odottavat
vettä tai jotain
kaunista sanottavaa.
Minusta ei lähde kumpaakaan.

Naapurin röökimuijan valtavat
syreenit ja karanneet lupiinit,
joita katkomalla sai luotua
ilmaan turkoosin
sinisen niityn ja seinän
kimalaisen lennellä.
Nyt on vain kuivia lehtiä
valkoisen laudan
vierellä.

Kuinka monta runoa,
rustasin siirtonurmikon
ruohon varresta ja 
valkoapilan rinnasta
nousevasta
mehiläisestä.
Mutta piha-aidan portille 
kompuroineesta linnusta
kirjoitin enemmän-
Pilvien vuoristossa läikkyvän
sateen ja meren läpi
kuljimme elämän.
Silmistä peilasin pohjan
kiviä ja tähden,
yhden elämän filosofian ja 
siipirikon rakkauteen suljin.
Hullun hommia nämäkin.

Puhutaan sielunmaisemista,
olen myynyt kotini, 
minulle riitti
kolmekymmentä
neliötä, 
suojeltu puutaloalue ja 
koirien haukuntaan.
Vanhojen ihmisten
hymyä,
ruukkukukkien ja
iltalyhtyjen
liekkien vapinaa.

Harmaan peltikaton
ränniä pitkin,
ohi avautuvien
pitsiverhojen 
kiipeää nuori valo.
Koskettaa hellästi kaikkea,
mitä näen.
Saattaa minua pois,
melkein
vanhuksen. 
Tahtomatta se sattuu.
Ja kuin pienen lapsen
silmäkulmaan nousseesta
pilvestä,
minäkin viimein
itken.

Kirjoitin joskus:
"Vain lähtevälle meri on avoin
kuin linnulle ilma."
Mutta, mksi tämän aamun 
runossa kyyneltäni
värittää viima?
Ja vaikka on kesäkuu,
miksi minusta tuntuu 
niin haikean hauraalta 
kuin polkupyörällä ajaessa
lokakuun ritisevän,
jäätyneen lätäkön 
yli.








 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, perusteellista, hyvin saat tunnelman kestämään <3 

Haikean kaunis tunnelma,pidän.

Hieno, koskettavasti kertova runo.
Runosi on täynnä luopumisen tuskaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Jos tuo nyt sitten yhtään lohduttaa surevan mieltä.
Herkkä, haikean kaunis runo.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
10.9.1973
Runojen lukumäärä: 
9