Tyhjää paperia
koristavat vain
pienet hiirenkorvat
kulmissa.
Tiedätkö, kirjoitan
sinulle kirjettä.
Mutta aamunsarastus
vei jonnekin
kaikki sanat,
joita ajattelin.
Jätti tilalle vain
tyhjyyden tuskan.
Jätti tilalle vain
sinut, jota ei ole.
Valvon kolmatta yötä.
Tyynyssä ei enää
tilaa kyynelille.
Sielussa ei enää
tilaa katkeruudelle.
Piti lahjoittaa ne sinulle,
kirjeitse.
Uskotko, että koko
maailmani järkkyi.
Uskotko, että kaipaan
sinua, liikaa.
Lasken kynän pöydälle.
Siirrän paperin laatikkoon.
Tietäisitpä kuinka vaikeaa,
kuinka paljon vaikeampaa,
on joka päivä
jatkaa tätä näytelmää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistoja mieleen tulvahtelee...osuu ja uppoaa saman tien...se on just se tunne kun tekisi mieli lähettää toiselle ne kaikki kyyneleet jotka omaan tyynyyn ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Kipeän kaunista...
En tieda puhutko elamastasi ja mika on tapahtuma taman runon takana, mutta tutulle kuulostaa, niin haikean kaunista tunnetta.
auts, kipeän kuuloinen teksti. toimiva kerronta kyllä imee lukijan mukaansa. olen kuunnellut tässä koko päivän stellan uutta levyä ja jotenkin tämä teksti tunkeutuu hyvin siihen maailmaan missä tällä hetkellä haahuilen.
Uskotko, että tätä lukiessani kurkkuani kuristi ja kyyneleet vääristivät tekstin...
Voi miten kipeä, yritä saada ne paperille ja tiputa keltaiseen laatikkoon...
Voi miten surullisen upea runo! Tiedän niin hyvin tuon tunteen kun haluaisi purkaa sen surun ja tuskan paperille eikä se onnistu. Tämä kyllä kosketti, pakko tallettaa suosikkeihin!!!
Koskettava runo tämä
Tuskaisan turhauttavaa tunnelmaa tässä vaikka kuinka paljon,kun ei sanotuksi saa. Tunteista toiselle kertominen on niin vaikeaa, sanat vaan katoaa.
Sivut