Silmänräpäyksestä
minuutteja
minuuteista
tunteja.
Tunneista taas tänäänkin
tämä hiilenmusta yö
kova ja kylmä
kuin jäätynyt
sadepisara
rännin päässä.
Tyhjään pimeyteen
ulvon
tyhjän sieluni
viimeiset säkeet,
hiljaiselle horisontille
ääneni käheäksi.
Sydän tyhjyyttään
kumisee.
sielu sokkona
itkee.
Eikä minun
pitäisi olla
eikä
sinun
pitäisi...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Kauniisti surusta
Kaunis ja koskettava runo :) Kiitos runostasi!
Kaunis kuin laulu runosi on, koskettava, ehyt, vaikka sanoissa särö.
Pitäisipä!
Hyvää syntymäpäivää toivottaa ainakin!
Vaikka ääneni käheäksi
Sydämeni tyhjäksi
Silmäni sokeaksi
Huutaa
Onnea!
Tämä on erikoinen runo. Kevyen houkuttelevasti se kutsuu lukijan luokseen, hiukan alakuloisin runsaimmin sanoin...sanat vähenevät ja ote lukijasta tiukkenee ja tunne kasvaa ja lopussa jatko jää lukijan mielen ja sydämen taakse.. pitäisi...jäädä mieleeni.. esim.
Olipa hyvää nautittavaa sinua taas.
Yön ajatukset hajoavat vaikerrukseksi. Runosi analysoi olotilaa: syyllistää, kärsii, etsii epätoivon kautta tilaa helpompaan huomiseen..."ei pitäisi, mutta sittenkin kuuluu olla".
...olla yksin. Kaunis ja kaihoisa, pidän! :)
kuin minun yö tällä hetkellä.
Jää miettimään eikä keksi, mitä ei pitäisi olla ja ei pitäisi..Jotain luvatontako? Jotain vahingollista? Jään odottamaan part II:ta, onkohan odottavan aika pitkä? (:
Sivut