Silloin
kun sateenkaarikin
on enää mustanharmaa
minun mieleni pyyhkii
tämän harmaan sielun
vihonviimeisiä erämaita.
Minä näen vielä.
Minä tunnen vielä.
Sinä kirottu unikuva
eiliseen vaivalla huuhdottu
menneisyyden varjo.
Ravistelen sinua
riivin muistoja,
kuin uitettu rakki
vesiä turkistaan.
Anna minun tuntea.
Anna minun nähdä.
Jätä minulle värit,
vaikka harmaan sävyt
tavattoman kauniita ovatkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tiedä vaikka vaihtuisivat vielä värikkääksi matoksi mielen taivaalle, pudoten sieltä lohtuna sydämen säröön.
Hyvin tehoava on tämä runo. Pidin siitä.
Sivut