Eilisen päivän
seitinohut muisto
kuin kalpea kulkija
joka pöytääni päätyy.
Miksi liian paljon ehkä
jäi sieluuni soimaan
miksi liian pitkä
on ikuisesti matka.
Siististi lokeroituna
eilisen seitinohut muisto
kuin kalpea kulkija
ivallisine hymyineen.
Miksi on pakko nähdä
miksi on pakko kuulla
ja voi taivas
miksi on pakko tuntea.
Mustassa puvussaan
kalpea kulkija
kuin varjo
kuin haamu
aina vain
pöydässäni istuu.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut