Vanhan, aikoja eläneen
männyn latvaoksaan
liitää iso haukka.
Kerää oksan varpaisiinsa
ja istahtaa.
Koko metsikön
hallitsijan lailla,
itsevarmuutta uhkuen
tarkistelee tiluksiaan.
Saa satapäisen
pikkulintujoukon
kauhunsekaisen
hysterian valtaan.
Tiirailee aikansa
ympäristöään.
Levittää valtavat
siipensä ja
lähtee.
Hitain, varmoin
siiveniskuin
leijailee horisonttiin.
Kuin tyytyväisenä,
saatuaan aikaan
kaaoksen.
Selite:
Eilisen tunnelmia.. kanahaukan vierailun jälkeen.. vertauskuvallisuuttakin hiven.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vertauskuvallisuus puree. Olet löytänyt oivalliset ilmaisut "haukkamaisuudelle".
"kerää oksan varpaisiinsa", mahtava ilmaisu.
kiitos, hienosti sinäkin luontoa olet tutkinut, kerrot kauniilla sanoilla, leijailee horisonttiin...sitä aamussani katsoin
minua naurattaa, vaikka pikkutirpoilla on takuuvarmasti ollut sydän kurkussa. pidän kuvaavasta runollisesta kirjoitustyylistäsi kovin. erityisen paljon tykästyin lauseeseen: kerää oksan varpaisiinsa ja istahtaa. kun osaisi vielä selittää miksi. loppu liihottaa varmoin ja rauhallisin siiveniskuihin taivaanrantaan kuin kanahaukka konsanaan. mahtavata tekstiä.
Hieno kuvaus luonnon menosta, upea.
Sivut