En muista susta sanaa

Kuka minua auttaisi,
lämpimän käden ojentaisi.
Ketä minun tarinani kiehtoisi,
kuka kanssani surisi.

Kuuden pitkän viikon ajan,
rakensin kotiini pajan.
Siellä säilytän muistoja hänestä,
kenestä en muista edes sanaa.

Kuka tuo mies on vierelläni kuvassa,
miksi olen pukeutunut valkoiseen.
Mitä mä alttarilla kerkesin luvata,
miten ihmeessä sen todeksi teen.

Sydänääniini sairaalassa heräsin,
kolme päivää yksinäni itkin.
Mikset sä tullut etsimään mua,
en löydä kotiin, en tunne sua.

Haavat täytyy ensin puhdistaa,
ei tätä laastarilla korjattuu saa.
Painajaisiini öisin heräilen,
älä sano että menneisyys loi sen.

Kuka tuo mies on vierelläni kuvassa,
miksi olen pukeutunut valkoiseen.
Mitä mä alttarilla kerkesin luvata,
miten ihmeessä sen todeksi teen.

Jos itseni uhrina nään, pitääkö elämä mua syyllisenä.
Jos yöksi tähän jään, onko huomenna kaunis sää.

Kuka tuo mies on vierelläni kuvassa,
miksi olen pukeutunut valkoiseen.
Mitä mä alttarilla kerkesin luvata,
miten ihmeessä sen todeksi teen.