Ässä

Pahin kaikista, syypää mun tautiin,
musta piti tulla maailman paras.
Jaoit mun elämän kahdenlaisiin kausiin,
saanko koskaan rippeitäni takas.

Viisi vuotta pidit mua hallussa,
suudellen ja repien pilviä taivaalta.
Ei se mennyt näin mun laulussa,
ei mun pitänyt sun perään kaivata.

Ässä hihassa, takki niskaan,
päiväkirjani lukot mursit.
Ei se tainnut olla ainut mitä muutit,
helvetissä sä vielä kärsit.

Sisällön kirjeen miettinyt en hetkeekään,
Kimalteeni pohjalle heitin,
Voi kun pääse en ilmettäs näkemään,
jäi päälle kahvinkeitin.

Ässä hihassa, takki niskaan,
päiväkirjani lukot mursit.
Ei se tainnut olla ainut mitä muutit,
helvetissä sä vielä kärsit.

Ai nytkö sä tarviit auttavaa kättä, talosi kun entinen on.
Ai nytkö sä itket välittämättä, kuinka paljon tuhonnut oot.

Ässä hihassa, takki niskaan,
päiväkirjani lukot mursit.
Ei se tainnut olla ainut mitä muutit,
helvetissä sä vielä kärsit.

Ässä hihassa, takki niskaan,
päiväkirjani lukot mursit.
Ei se tainnut olla ainut mitä muutit,
helvetissä sä vielä kärsit.