Eilen myöhään illalla
surua sisälläni pitelin
itkua tärinällä peittelin
Vessassa ravasin
lavuaari täynnä vettä
maailman surullisinta laulua
"Älä jätä minua yksin
älä vain jätä minua yksin"
Aina suuremman aallon
sinne toi
nuo lauseet mielessäin
"Onko tämä meidän
meidän yhteistä elämää"
Kun viereesi taas
jotenkin uskalsin
silmin turvonnein
En hetkeäkään
pientä kosketustakaan
kestänyt
Voin kirjoittaa
miljoona runoa
särkyneestä
käytetystä
petetystä
raiskatusta
hukkaan heitetystä
sydämestä
Mutta miten ikinä
kirjoitan
poissaolevasta
Voin vain kirota
onneani
joka vaihtui
juuri
maailman suurimpaan
epäonneen
Selite:
Mies lähtee reiluusti puoleksi vuodeksi pois ulkomaille. Lähtöön aikaa vajaa kaksi kuukautta. Sydän liian hajalla, vaikka luulin kestäväni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
