Moikka kaikki! <3 Olen Signe cp-vammainen runoilija/ sanoittaja Helsingistä.
Haluan tuoda ihmisille elämään voimavaroja runojeni kautta. Toivon että löydätte oman voimanne runojeni lauseista.
Tervetuloa käymään sivuillani <3 Viestiäkin saa laittaa minulle yksityisesti jos tuntuu siltä. Vastaan mielelläni teksteihin liittyviin kysymyksiin.
Minulta voi myös tilata runoja sähköpostiin ja kaikkialle tilaisuuksiin.
Runojen hinnat ja keikat ja muut ovat kanssani sovittaessa. Rohkeasti vain yhteyttä ottamaan.
"Mihin sen viivan piirtää?
Sen, jonka taakse ei saa kurkottaa?
Miten sen reunan tuntee?
Sen, jonka jälkeen alkaa heikot jäät?
Mikä on sulle öiden kruunu, salaisuus viimeinen?
Mitä sä jahtaat ja minne asti, että sä saisit sen?
Mikä on sulle vaivanpalkka, joka jää kaiken jälkeen?
Onko se niinkuin tuulenhenki, joka voi kantaa, vaan myös pudottaa?
Mihin asti voi luottaa
Ja uskaltaa seurata kaikkia vaistojaan?
Huomaako itsestänsä,
Milloin on luisunut liian pitkälle?
Mikä sua kantaa?
Mikä sua kantaa?
Mikä sut pudottaa? "
Irina - Öiden Kruunu ©
"Olkaa helvetin ylpeitä siitä keitä olette
juuri sellaisina kuin olette
ja sellaisina kuin haluatte olla"
- Tomi Putaansuu / Mr Lordi
Ilmestyneet runokirjani:
ÖidenKruunu (2008)
Ystävän ikävä (2009)
Sakke (2015)
Erittäin hyvä ellei täydellinen kiitos sanamaalausteni kaikille arvostelijoille ja uusille lukijoille olette ihania *pus* :)
Sieluni kopiointi on ehdottomasti kielletty !
PEACE AND LOVE !
Isoin halauksin
© <3 ÖidenKruunu <3 ©
Kommentit
hyvin vahvaa, mutta silti herkkää..
innostuin lukemaan vanhempia runojasi. kaunista. kiitos arvostelustasi, taas jälleen kerran :>
Synkkää. Surullista, jos isästä ei jää kauniita muistoja. Hyvin kirjoitettu, voimakasta tunnetta.
Koskettava runo. Petetyksi tuleminen kenenkään ihmisen taholta ei ole kivaa, saatikka sitten omien vanhempien.
koskettavaa..olen pahoillani.
Itse en ole koskaan voinut sanoa rakastavani omaa isääni, kuten en ketään muutakaan. Paitsi siskoani ja veljeäni.
Isääni vihasin, vihasin melkein liikaakin...
Paljon pettymystä.
Asiat eivät aina muutu, valitettavasti joskus kaikki on samanlaista vuosikymmeniä...
Asenne ja käytös on iso osa ihmistä.
Pettynyttä, surua, vihaa ja tyytymättömyyttä. Turhautumista siihen kun mikään ei koskaan ole muuttunutkaan, eikä aurinko paita kaikkialle..
Tunteikas runo.
Vihaa, pettymystä, surua...
En osaa sanoa muuta.
Toistuvat valheet satuttavat...
Koskettavaa tekstiä vuodatat runosi riveillä.
Todellisuus lyö vasten kasvoja joskus...
Todella koskettava tämä pettymystä ja valheita täynnä oleva runosi.
Mielenkiintoinen, paljon puhutteleva totuudesta(kin) kertova runo ** ** **
*ruts*
Surullista , mutta useasti niin totta. Kuinka ihminen voikaan olla julma toiselle. Valheilla on lyhyet jäljet ja useasti ne johtavat toisen harhaan ja epätoivoon.
Voi surku. Paljon voimia sinne ja hienosti tämän tekstin kirjoitit.
Sivut