Sumuinen aamu minä eksyin Helsinkiin
vaikka tämän piti olla kotikaupunkini
Komppasi meni rikki
Bulevardia ei voinut kiertää
Kerrostalot ovat taas remontissa
oli aivan liikaa sydänsuruja
Silmien sulkeminen ei onnistunut
hautausmaalla oli jälleen ruuhkaa
Kellotornissa aika näytti omiaan
en tiennyt mihin olin mennossa
Katukivetyksiä oli niin erillaisia
ettei mitään väliä ollut
Mummojakin autettiin tien yli
nuoruuden haavoja oli polvet täynnä
Olin liian ilkeä silmistä sen näki
kävelin kotiin tuttua polkua
Halusin vain suojella itseäni
ettei vain kävisi huonosti
Onhan minulla koko elämä aikaa
en osannut välittää tarpeeksi
Milloin kuulen totuuden?
ehkä vasta huomenna
En halua lähteä vielä
sillä minähän asun täällä
Selite:
Ultra Brata kuuntelin ja tuli mieleen Helsinki <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo tämä ja hyvin kirjoitettu, muuta en osaa sanoa. Pidin tästä runosta kokonaisuudessaan.
Mahtava! Pidän tästä kaikin puolin.
Tekstinä sanataidetta, monia upeita kohtia joita en nyt tähän erikseen poimi. Helsingillä on monet kasvot, kauneus on katsojan silmissä...tai sitten ei? Molemmat yhtä tosia.
Näkemyksiä on moneen lähtöön.
Pidin runostasi. Tuot hyvin asioita esille erilaisella tyylillä. "Mummojakin autettiin tien yli
nuoruuden haavoja oli polvet täynnä"
Hienoa. Kotikaupunki on luutavasti se tutuin, josta ei aina ole helppo muuttaa tai lähteä.
Kylmä kaupunki, ihmiset muurien takana---- hienosti kirjoitit pääkaupungin kiroista:
"nuoruuden haavoja oli polvet täynnä" on hieno lause, samoin "olin liian ilkeä silmistä sen näki".
Hyvää työtä!:)
Paljon elämää kaupungissa, kaikkea mahtuu sekaan, myös suruja ,pettymyksiä, ilojakin. Aina tulee sydänsuruja, vaikka asuisi maalla.
Pidän runostasi, siinä on elämää
Ihanan haikea<3
Suosikit->
Sivut