olenko nähnyt
pienten olentojen menevän takaisin ompelukoreihinsa
auringon sateiden muuttuvan vihreäksi
ei niiden viimeisten
ihmisten suutelevan ukkosmyrkyssä
taivaanrannan maalareiden syövän tikapuidensa varjossa
tai matonreunan kääntyvän ympäri ilman kosketusta
voisinko olla
edes hetken arvoani ylpeämpi
niin että nekin jotka kaikkea epäilee
saisivat vastinetta katkeruuteensa.
tai kauhoa edes hetken
tulikuumaa akvaariovettä suuhuni
ja niellä
niinkuin se olisi maailman luonnolisin asia
saada pikkukaloja kitalakeensa.
voisinko katsoa kuolevaa lasta silmiin
ja olla puristamatta sitä vauvan kättä
joka vielä viimehetkilläänkin jaksaa hakea turvaa
lohdutusta
ja myötätuntoa
siltä ihmiseltä joka musersi hänen itsetuntonsa
ja poltti synnytyksen aikaiset seepiakuvat
vain saadakseen kokea
miten kamalaa on rakkaus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi