Joskus kun ajovalot heijastuvat pimeille tapeteille,
voi kuulla seiniltä huutonsa,
niinkuin itsekin olisin ennalta
tuomittu rikokseen,
tai että se olisi ollut minunkin vasaroitu käteni,
joka lähes vei hänen näkökykynsä.
Joskus kun putoaa omien ajatuksiensa hautausmaalle
voi nähdä miten olisin hiljaa istunut hänen pöytäänsä,
pöytään joka ei ollut edes minulle katettu.
Pinnoittumut hymy kasvoilla katselen
kun maito jätetään kohdallani tarjoilematta,
vaikkei siinä tosiasiassa
ollut laseja kenellekään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
De profundis clamavi ad te.
Hmm. Tämä oli aika mielenkiintoinen. Ristiriidat ja osin sarkastisetkin huomautukset sopivat kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin. En ehkä saanut ihan kokonaan kiinni runon punaisesta langasta, liika monimutkaisten vertauskuvien käyttö jätti viestin hieman etäiseksi, mutta esimerkiksi viimeinen säkeistö on parasta lukemaani runoutta pitkiin aikoihin.
De profundis clamavi ad te.
Hmm. Tämä oli aika mielenkiintoinen. Ristiriidat ja osin sarkastisetkin huomautukset sopivat kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin. En ehkä saanut ihan kokonaan kiinni runon punaisesta langasta, liika monimutkaisten vertauskuvien käyttö jätti viestin hieman etäiseksi, mutta esimerkiksi viimeinen säkeistö on parasta lukemaani runoutta pitkiin aikoihin.