Ennenkuin aika otti meidät narrikseen
Teen surustanne halpaa parodiaa
sillä syytöksistänne
kuulen oman ääneni
Anna minä vien sinut paikkaan
jossa nahkojemme alus
on jo kauan ollut turta
Siellä rakkaudettomuudessaan hyörivät pienet lapset
hakevat vapisten hyväksyntää,
vaikkeihän siellä ole heille sijaa
Ja niin vuosikaudet kuluvat hapuillen
hiljaa pelastavaa kättä
tai kultaista auttajaansa
Riekaleina ovat sydänjuureni,
aivan kuin elämäsi pikakelauksena
silti kaikessa itsekkyydessäni en kuullut huutoasi,
näin pelkän ammonaisen kidan
sinun oikea hymynkaarteesi
päättyy minun vasempaani
Selite:
hiomista hiomista hiomista..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
