Sinä hunnutat vartaloni
hepatiittisuudelmin,
ja ajan juonteet käpristyvät ihollani.
Piirryn sinuun kuin tuulenvire kallioon,
mutta vain huomatakseni
että minun kallioni on pelkkä tippukiviluola,
joka kaikuna rakkauteni sanojani toistelee
mutta tekonsa pudottaa terävinä lohkareina niskoilleni.
Niin kauan olen elänyt
haparoivia ensiaskeleitamme,
ja siltikään en milloinkaan
heijastaisi peilikuvaasi,
vaikka varjoiltasi olen usein kätkeytynyt.
Aikaahan minäkin olen täynnä
Selite:
ehkä vielä hiomista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
