Minun pitäisi olla pelkkää surua,
tai edes rahtusen vaikeampi.
Sellainen jonka jokaisesta sanasta voisi tulkita
tarkoitinko oikeasti kyllä vai ei,
tai antaa vastaukseni ilman minkäänlaista puhetta.
Minun kuuluisi tuskailla sitäkin;
miltä tuntuu vanheta.
Nähdä ihon rytistyvän, kokea kun luut lyhistyy kasaan.
Tai sitten pitäisi puristella tuskastuneena uumaani,
kokea kehonsa riittämättömäksi.
Vain siksi, että tietäisin mitä on naiseus.
Minun täytyisi haaveilla veitsistä,
litteämmästä vatsasta ja ohuemmista reisistä,
olisihan hyvä jos omistaisin rinnatkin.
Mutta sellaisena hetkenä,
kun sinä, minä ja hän
lopetamme olemasta pelkkä me
jää jäljelle vain perkeleitä.
Liikkuvassa aarrelaivassa,
olisin ikuisesti Peter Pan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
