Kun ei enää jaksa

Jos kaadun tähän nyt,
huomaakohan kukaan.
Kuin aika olisi pysähtynyt,
ei ota minua lainkaan mukaan.
Mitä jos en vain enää jaksa,
mitä jos vain luovutan.
Ottaako kukaan syliin,
saanko milloin kokea mielenrauhan.
Rakkaus on tosiaankin sokea,
ei se näe ympärillä olevaa pahuutta.
Se täytyy ite tuntea ja kokea,
kaaduta ja tehdä uudelleen paluuta.
Mitä jos en enää nousekaan,
ja jään tähän vain makaamaan.
Olenko silloin luovuttanut,
vai todella uupunut.