Muistoja

Röllimetsän sillalla
vedenliplatusta kuuntelin,
muistoissani vuosia
taaksepäin palasin.

He olivat silloin
muutaman vuoden ikäisiä,
olivat muutenkin toisillensa
melko läheisiä.

Röllimetsä oli silloin
heilläkin oma,
on se nyt muisto
niin kaunis ja soma.

Heidän metsänsä oli
pajujen keskellä aivan,
pienet jalat näkivät
melkomoisen vaivan.

He sinne metsäänsä
pienillä jaloillaan taapersivat,
samalla Röllimetsän
ääniä kuuntelivat.

Tänään tuossa muistossa
on ihanaa taikaa,
se olikin heidän varhais-
lapsuutensa ihaninta aikaa.

Samalla,kun alan
ajatuksiani miettimään,
käyn tuota suloista muistoa
kultareunuksiin kehystämään.

Kera tuon niin kulta-
reunaisen kehyksen
talletan rakkaat muistot
syvälle sydämmeen.

Yritin kyllä olla
todella sitkeä,
mutta muistoista tulleista
tunteista kuitenkin piti itkeä.

Poskillani kyyneleet,kun
alkavat kuivumaan,
pääsen matkaani eteen-
päin siitä jatkamaan.