Ehdottomuus,
Käsky,
Tapa.
Niin helppoa oli oppiminen,
toista on poisoppiminen.
Tietoisuus
ei koskaan enää takaa mitään.
Kuinka mikään voi olla sen arvoista.
Missä on se uni,
jossa kaikki kääntyi parhain päin.
Mikä on se uni, joka tuo
sen ajan takaisin,
jolloin vahvemmaksi
teki jokainen ajatus.
Jäljellä on nyt vain todellisuus,
missä on voitto, missä on urheus,
kun kotiin palaa toinen mies.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, hyvä runo
itsepetosta
pidin todella paljon
Surullisen pysäyttävä.
Ihmisen pahuus on rajaton. On vallankäyttäjiä ja vallalla alistettuja. Ja sitten jossain kaukana ihmisyys, veljeys ja rakkaus, mutta ne nostavat päätään aina siellä missä saavat jalansijaa yhdessäkin sydämessä. Upea runosi.
ISOAKIN ISOMPI ASIA
Olen monesti mietinyt tuota...
Kaikki haluavat rauhaa, kukaan ei halua sotaa?
Miksi ihmeessä sitten armeijat, kenen pienessä päässä syttyvät sodat ja aseet???
Sinä sanoit että kaikki muuttuis hyväksi / mutta muuttuiko mikään / Sitä samaa viivaa alusta loppuun / sitä samaa viivaa lopusta alkuun / Puhdas ja viaton / niin, mutta muuttuiko mikään? // Te jotka elämäänne kiellätte / (k)uudesti miettikää / Mitä on maailma / miten sen miellätte / Käskyt ja säännöt: / "Tappakaa!" / Eikä aikaa juosta muurin taa.
(Noin 14 v. tekemäni sanoitus kaverin biisiin, tuli niin elävästi mieleen.)
Runon alkuosan "Tapa"-sanan voi lukea kahdella tavalla. Tapa eli asian toteuttaminen automaattisesti tietyllä tavalla, sen näkeminen automaattisesti tietyn eli "oikean" laisena syntyy ehdottomuudesta, joka tekee asiasta käskyn. Oikeaksi kokemansa havaitseminen vääräksi tai ainakin rajalliseksi tulkinnaksi ja pinttyneistä tavoista poisoppiminen edellyttää tervettä kyseenalaistamista.
Runon loppuosa tuo sanaan toisen(kin) merkityksen.
Sivut