Ehkä on aina olemassa

Missä vain epäilykset kohtaa,
pohjaa on vaikea saavuttaa.

Pisarat kasvavat pinnalle 
huuto kaikuu kaivon seinille. 

Kuka kantoi ajatukseni, 
kuka antoi, eikä kysynyt,

halusinko niistä yhtäkään. 

Näkyvää voi ehkä koskettaa, 
mitä mieli voi siis saavuttaa. 

Aika valuu läpi sormien 
ja mietin vielä unissakin, 

elänkö eteenpäin alussa, 
kunnes suunta vaihtuu keskellä. 

Kun virta vie halumatta,
näenkö kasvoja pinnalla. 

Särjinkö vain jotain pinnasta, 
vai joinko tyhjästä kaivosta. 

Kuka antoi, eikä kysynyt, 
halusinko ajatuksia, 

halusinko niistä yhtäkään. 

Löydänkö totuutta ikinä 
mustan ja valkean välissä, 

ehkä on aina olemassa.