Haaleita jälkiä ja kaipausta

Oi, kaiken vihollinen,
taas kerran paketoit 

ajatukset, unelmat
ja tulevaisuuden.

Solmit vain narut liian tiukkaan.

Tiedän, olit kerran ystäväni,
mutta sitten kävit liian rohkeaksi.

Oi, kaiken vihollinen,
miten voin elää sovussa kanssasi,

kun veit taas yhden viattoman.

Tiedän, teet vain luontosi mukaan,

mutta voisitko tehdä vähän vähemmän,
jättäisitkö meille jotain muutakin

kuin haaleita jälkiä
ja kaipausta.