joko on aika päästää irti, rakas
minuun sattuu enemmän kuin muistoihisi
kylmät sunnuntaiaamut rappukäytävässä
taipuu pelottavan tutuiksi
rakkautemme helvetti
annoit minun palaa siellä
äänessäsi ei tuskan hiventäkään
ja minä hölmö tulin jäämään
mitä turhista lauseista
kun voi rakastaa huutamalla
sinun nimesi hissikuiluun
josta en koskaan palannut elävänä
nyt jos voisin vielä sanoa
jonkun pätevän asian mikä koskettaisi
näin lopuksi, sinulle paskiainen
en katoa ikuisuudeksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elävää elämää kuvaavaa lyriikkaa. Tulipa eräs omakin kokemus mieleen, josta ei sen enempää...
Mutta hyvä, kuvaavan tunteikas runo.