Mä oon tänkin kevään outolintu
Mun ees monikin taintu
Osaan vaan rajusti ottaa
Siin montaakin heikottaa
En koskaan oo tuntenut hellyyttä
Kunpa joku valaisis sieluni pimeyttä
En tiedä mitä oikea rakkaus on
Voisinpa löytää vielä sen valon
Olen rakkaudessa mieli levoton
Kaikessa niin malttamaton
En ole sisimmästäin se kaunein
Vaik kenties sieluista haurein
Olen ansassa elämän suuressa tulessa
Annan elämäni kulkea tuulessa
Jospa sinä ottaisit minusta kii
Oltais viimein kaksi rakkauden vankii
Yhdessä voitas maailman katolle nousta
Virittää monta uutta amorin jousta
Ymmärtäisin viimein tunteeni rakastaa
Maljasta suuren rakkauden maistaa
Olen rakkaudessa mieli levoton
Kaikessa niin malttamaton
En ole sisimmästäin se kaunein
Vaik kenties sieluista haurein
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä "koskaan hellyyttä tuntenut".
Toivon, että joku ottaa "sinusta kii" ja
rakastaa täysillä.
Todella vaikuttava runo, huokaa Marle.
Sivut