Askel askeleelta,
Muistojen vieriessä yhä eteenpäin,
Tuuli tarttuu purjeisiin,
Kuljettaen meitä vain yhä eteenpäin,
Läpi pimeiden hetkien,
Antaen ilta-auringon lipua kannelle,
Tehden tästä hetkestä osan yhteistä historiaa.
Hiljaisuus…
Tunne sen taustalla soiva keveä rytmi,
Anna valtameren kuohuvien aaltojen,
Ympäröidä meidät.
Suojata meitä ympäröivältä maailmalta,
Puhaltaen kasvoillemme uusia hetkiä,
Mahdollisuuksia tehdä tästä unelmasta totta.
Keskiyön tähtien paistaessa,
Kirkkaana taivaanrannassa,
Kohotan käteni sinua kohti,
Tunne tähtien kutsu!
Niiden tanssiessasi ympärilläsi,
Kirkkaana hohtaen silmiesi valoa,
Keskellä sinertävää taivaankantta.
Valinta on kokonaan sinun,
Mitä maailmalta haluat,
Mutta haluan sinun muistavan,
Pienen yhteisen hetkemme ja lupaukseni,
Lupaukseni ikuisesta rakkaudesta,
Rakkaudesta vaikeimmallakin hetkillä,
Pahimman myrskyn tullessa,
Tunnet yhä rauhallisen hengityksen takanasi,
Käsien ollessa valmiina suojaamaan,
Vaikka se veisi viimeisen hengenvetoni.
Aamurusko valkenee,
Tähdet ovat katoamassa,
Kotiinsa odottamaan seuraavaa iltaa.
Seuranamme on jälleen ystävä aurinko,
Paistaen kirkkauttaan hiuksissasi,
Pystyn näkemään niiden hehkun,
Meren solistessa rauhallisesti,
Olemmeko jo kotona?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan ensimmäiseksi miulle tulee mieleen sana RAKKAUS ja tässä ehdottomasti kirjoitettuna isoilla kirjaimilla. Runosi on niin syvänsuuri ja kaunis, että tässä kohtaa on vedettävä syvään henkeä. Toiseksi tulee mieleen elämä on matka. Tämä matka tehdään toisen kanssa, jos suunta on sama. Ja vaikka tämä lupaa lähes kuun taivaalta, niin jostain syystä luotan näihin sanoihin. Sillä tuntuu siltä, että ne on kirjoitettu suurella sydämellä. Sielunsilmillä on kyky nähdä kaunista.