Nimetön

Vaikka minä olen suudellut kymmenissä rappukäytävissä (liikaa),
sulanut syliin sata kertaa ja painanut kasvot
vasten mitä irvokkaimpia villakankaita en minä koskaan ole oppinut että aina se olen kumminkin vain minä, tässä ja tällaisena:
yksinäinen ja typerä typerä minä,
perkeleen typeränä lattialla,
maton alla ja jääkaapissa,
missä tahansa sinä vain käsketkään
ja aina kumminkin väärässä paikassa
tai väärään aikaan enkä koskaan
juuri siellä MISSÄ SINÄ MINUA TARVITSET.

-- Ja vielä nytkin kun minulla istuu edessäni Se Maailman Kaunein Tyttö, samaan aikaan kun minä vakaasti uskon omistavani maailman kaikkein kauneimman sielun, ei ole mitään järkeä elää vain järjestelläkseen hautajaisiaan,

eikä ole mitään järkeä elää
ilman että minusta tuntuu Ihmenaiseltasi.)